Pendulum ROCKS!!

Huomenta kaikki!

Tänään on tiistai ja ystävän päivä. Tänään on myös se päivä, jona on pakko ryhdistäytyä ja päivittää prinsessa. Tarkoitukseni oli tehdä se jo sunnuntaina, mutta äkillinen sanattomuus yllätti minut todella. Sanon yllätti, koska olin odottanut tuolta aamulta suoranaista tekstitulvaa. Luulin, että olisin ollut innoissani, haltioissani ja ehkä jopa hieman hysteerinen, mutta sitten minua vain väsytti.. Mikä sekin olisi pitänyt arvata! Lauantai oli sentään aika hurja ilta. Lunastin sen jo syyskuun alussa, heti kun sain kuulla Pendulumin esiintyvän Oulussa.

Niille jotka eivät tiedä, Pendulum on alun perin australialainen, elektronista musiikkia esittävä yhtye, joka on kirinyt nyt parin vuoden aikana jonkinlaiseen kulttisuosioon myös Suomessa. Tuntuu, että nykyään kaikki alle kolmikymppiset tunnistavat ’The Islandin’ ja jos eivät nimeltä, niin ainakin alkutahdeilta. Sitä ei vain ole voinut välttyä kuulemasta.

Minulle bändi tuli tutuksi Valtterin kautta. Sitten se alkoi soida radiossa ja kaikissa vaatekaupoissa. Tietyt kappaleet nostattivat kivasti sykettä ja ajattelin, että ne täytyy käydä kuulemassa vielä livenä. Ja niinhän minä sitten kävin! Keikka tosin siirrettiin kahdesti: ehdin leikata hiukseni ja uusia vaatekaappini. Lisäksi sain omituisia pakkoajatuksia yrittäessäni ostaa lippuja ja vietin monia unettomia öitä tiketin nettisivuilla.

Lippujen varaaminen oli samaa kuin käsien pakonomainen peseminen tai lukkojen tarkisteleminen. Täytin varauksen aina kassalle ja peruin sen sitten rituaalinomaisesti viimeisessä vaiheessa, jotta voisin aloittaa taas alusta. Ei mitään järkeä, mutta tulipa tehtyä!

Ehkä minua pelotti olla yksin liikkeellä (en saanut kaveria) ja huoletti se, etten osaisi heittäytyä, hullutella tai nauttia. Kuvittelin, miten säälittävältä näyttäisin seistessäni yksin jossain nurkassa ja heilutellessani uskaliaasti pikkurilliä. Tämä mielessäni tein itselleni lupauksen: kokeilisin tanssimista.

Ensimmäisen tanssiliikkeeni lauantaina olivat aika hataria: tuntui kuin raajoja olisi yhtäkkiä ollut tuplasti ja kaikille piti keksiä jokin suunta mihin niitä liikuttaa. Totesin heti, etteivät koreografiat ole minun alaani ja että näyttäisin tyhmältä sekä sivussa seisomalla, että siinä lattialla joraamalla. Valinnallani ei siis siinä mielessä ollut mitään väliä. Aloin heilua ja hyppiä vimmatusti, eikä se vissiin lopulta mennytkään niin hullusti.

Ajattelin, että tanssimalla en erottuisi joukosta, mutta miten olinkaan väärässä! Kummallista miten monet käsiparit löysivät lanteilleni… Ja hyvin pian pois! (”Älä koske!”)

En tiedä mitä Valtsu sanoisi, jos kuvailisin illan miesväkeä. Todennäköisesti nyrpistelisi paheksuvasti nenäänsä. Itse olen kuitenkin salaisesti tyytyväinen: oloni oli melkein kuin Marilyn Monroella! (Joskin hän oli hyvin onneton ihminen...)

En nyt laske niitä inhottavia niljakkeita (Lue: kännistä harittavat silmät, hieman huojuva ryhti, turhan tuttavallinen käsi, huulia lipova kieli ja kuola) ja kopeloitsijoita ilonaiheisiin, mutta nuoret pojat olivat kieltämättä ihan suloisia ja muutama ritarinkin löytyi. Juomat tarjottiin ja tanssimaan pyydettiin – monta kertaa.

Lopulta annoin muuan nuoren miehen lyöttäytyä seuraani ja pelastuin näin ollen isommilta ikävyyksiltä ja märehtijöiltä (niiltä kielen pyörittelijöiltä). Poika oli ihan mukava, joskin siinä vaiheessa kun jouduin vilauttamaan epävirallista kihlarengasta ja muistuttamaan että olen onnellisesti parisuhteessa, minua alkoi hieman harmittaa tämän puolesta. Yritin lohduttaa lannistunutta seuralaistani ja vakuutin, että olen oikeasti täysi paskiainen. Herra ei uskonut. Todisteeksi minun ei sitten auttanut kuin paeta paikalta.

Toivottavasti tyypille ei jäänyt aivan kamalaa kuvaa minusta.. Tai sama kai se, minulle jäi kuitenkin ihan hauska muisto illasta. Ehkä Pendulum oli lievä pieni pettymys (yhtyeestä olivat paikalla vain nokkamiehet DJ Gareth McGrillen ja Mc Verse) mutta meno oli aivan uskomaton, minkä lisäksi itsetuntoni mesosi iloista, eikä siinä tarvinnut sitten mitään ollenkaan harmitella. Lisäksi minussa piilotteleva räväkämpi mimmi oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus ja osaa näköjään pitää huolen minusta. Sitä voi siis vielä tavata, mikä olisi varmaan Valtsustakin ihan mielenkiintoista! ”Olen ylpeä sinusta”, sanoi tämä, kun kerroin keikkaillasta.

Hih, se, se vasta tuntuikin mukavalta!

- Malla