Vastoinkäymisiä

Huomenta ja lässynlää, läpäti läpäti läpäti lää, lää.

Käyn terapiassa kahdesti viikossa. Yhden kerran pitäisi kestää 45minuuttia, mutta huonoina päivinä olen, myöhästynyt siitä vähän. Olenkin päätellyt, että huonona päivänä kaikki tarvitsevat terapiaa ja siksi parkkipaikoista ei ole silloin tietoakaan! Auto pitää jättää kauas.

Pyrin yleensä lähtemään hyvissä ajoin, mutta huonona päivänä 45minuutista 5minuuttia voi mennä kävelyyn. Se on ikävää. Seuraavat 10minuuttia terapiassa taas kuluvat kävelystä (=myöhästymisestä) keskusteluun. Ja se on vielä ikävämpää. Terapiasta kuitenkin maksetaan täyttä aikaa ja Sari saa aina palkkansa olinpa sitten paikalla tai en. (Maksan itse käyttämättömästä ajasta.) Siksi mielestäni olisi parempi, että edes se jäljellä oleva aika käytettäisiin tarkoituksenmukaisella tavalla. Vaan ilmeisesti meillä on Sarin kanssa eri käsitykset tarkoituksenmukaisesta.

Minä en näe juuri järkeä käsitellä terapiassa sitä, että aika loppuu neljänkymmenen minuutin päästä. Yhtä tyhmää on jauhaa blogissa, että eipä ole tullut viikkoon päivitettyä.. Vaikka ehkä sekin on tapauskohtaista! Sen verran olen kuitenkin valmis tekemään, että päivitän teidät tähän päivään, eli…

Itsenäisyyspäivä. Minut oli kutsuttu viettämään fondue-iltaa Valtterin sisarusten (ja siskojen miesten ja koirien) kanssa. Ilta olikin lopulta ihan mukava, mutta pahoin pelkään, että sen alku saattaa näkyä ikävällä tavalla pukin listassa! Hui kun olin vihainen… Mutta päivä vain oli harvinaisen epäonninen!

Muistan, että istuin autossa ja raapustin ruutuvihkoon listan kamalan raivon vallassa. Listasta tuli parin sivun mittainen ja siinä oli lueteltu päivän joka ikinen vastoinkäyminen: se kuinka osoitteet katoilivat, tavarat rikkoontuivat, tekniikka petti, auto jäätyi (sen etuovia ei saanut auki koko iltana) ja se miten missasin vielä Halosen VIIMEISET bileetkin! (Niiden katsominen nauhalta ei ole ollenkaan sama asia…) Lisäksi mummo yritti tartuttaa minuun hitusen elämän viisautta, mutta valitettavasti täysin ilman tilannetajua.. Toivottavasti tontut olivat vastatessani ruokatauolla!

Valtsun sisko lupasi, että jos puristaa nenästä ja puhaltaa,
niin pää kasvaa... Ei kasvanut!

Paitsi tiistain, niin olin myös torstain Valtterilla ja kun tulin sieltä kotia, oli huoneeni lattia veren vallassa. Se tiesi sitä, että istuin seuraavan aamun, päivän ja vielä illankin kanini kanssa eläinlääkärissä. Ronjalla oli vatsassa kasvain. Se oli pahan näköinen, mutta osoittautui onneksi helpoksi poistettavaksi. Nyt pupu voi jo paljon paremmin ja on päässyt pois olohuoneeseen pystyttämästäni sairastuvasta (jossa sillä oli siis kokoajan valvoja/hoitaja).

Lauantaina kävimme äidin kanssa Valtterin lakkiaisissa ja täytyy myöntää, että olin aika ylpeä äidistä, joka selvisi hienosti kaikkien niiden vieraiden ihmisten keskellä! Minulla tietenkin oli hauskaa, huseerasin Valtterin apuna ja tunsin olevani melkein kuin emäntänä talossa (vaikka virallisesti talon emäntä taitaa olla Valtterin sisko ja samalla kämppäkaveri).

Kättelin vieraita, tarjoilin kahvia, asettelin tarjottavia, leivoin, tyhjensin tiskikonetta ja vannotin Valtsulle illalla, että tällaiseen palveluun ei sitten kannata tottua! Lupasin, että minusta tulee vielä vanha kärttyinen lohikäärme. Valtteri otti sen hyvin.

Voisi kuvitella, että kuka tahansa mies juoksi pakoon, jos vaimoehdokas vannoisi tuollaisia, mutta Valtteri siirsi keskustelun sujuvasti seuraavaan viikonloppuun. Meillä on silloin luvassa viivästyneet kaksivuotisjuhlat. En kerro suunnitelmistamme kuitenkaan sen enempää, sillä yritän näin turvata sen, että minulla on seuraavallekin viikolle jotain selitettävää. Että hissun, kissun nyt!

Tein muuten äsken riisipuuroa ja se oli taivaallista! Tai on taivaallista. Kattila on vielä puolillaan ja minulla tekisi mieli tyhjentää se kokonaan.. Maistoin lusikallisen. Tosin sekin tuntui olevan liikaa!

Syömishäiriötilanne on se, että liikun taas heikoilla jäillä. Tai ehkä jää onkin paksua, mutta minä vain liian painava! Anoreksia ja bulimia vaivaavat. On hämmentävää, kun toisaalta tahtoisi elää ja syödä normaalista ja heti seuraavassa hetkessä haluaisikin toimia ihan päinvastaisesti! Tunnen olevani lihava. Mikä avuksi?

Ehkäpä maistan kiusallani vielä vähän sitä puuroa. Haarukalla! Haarukkateoriani perustuu siihen, että siinä ei ole mitään järkeä ja koska koko tilanne on muutenkin järjen vastainen, niin haarukka on juuri sen mukainen!

Että haarukka evään mursu, eikä mitään valituksia! (Miksi muuten kutsutaan Mursun ”kättä”? Onko se tassu vai siipi vai läpyskä vai mikä?)

- Malla