Tänään on maanantai. Se tarkoittaa toivottavasti sitä, että suurin osa pikkujoulunviettäjistä on tointunut viikonlopusta. Minä ainakin olen! Heräsin jopa tavallista varemmin aamulla, ihan vain koska en saanut enää unta. (Töihin lähtijät ovat meluisia.) Naukkailin kaloritonta kaakaota ja mietin päivälle tavoitteita. Päätin sitten lähteä käymään asioilla!
Harvoin pääsee sanomaan, että elämä on yhtä juhlaa. Siksi tämä hetki pitääkin muistaa: kemuja on kokoajan ja joka paikassa! En ole ehtinyt tekemään niiden eteen vielä paljoakaan: Joulu on laittamatta, eikä minulla taida olla edes itsenäisyyspäivä kynttilöitä. Onneksi sain Valtterin lakkiaislahjan hankittua! Ostin sen tietysti kultasepänliikkeestä.
Aluksi haaveilin niistä trendikkäistä ja perin miehekkäistä teräskoruista, mutta päädyin lopulta varmaan hopeaan. Koska Valtteri ei lue blogiani (tai tiedä edes bloggaamisestani) voin hyvin paljastaa, että riipus esittää tapparaa.
Harvoin pääsee sanomaan, että elämä on yhtä juhlaa. Siksi tämä hetki pitääkin muistaa: kemuja on kokoajan ja joka paikassa! En ole ehtinyt tekemään niiden eteen vielä paljoakaan: Joulu on laittamatta, eikä minulla taida olla edes itsenäisyyspäivä kynttilöitä. Onneksi sain Valtterin lakkiaislahjan hankittua! Ostin sen tietysti kultasepänliikkeestä.
Aluksi haaveilin niistä trendikkäistä ja perin miehekkäistä teräskoruista, mutta päädyin lopulta varmaan hopeaan. Koska Valtteri ei lue blogiani (tai tiedä edes bloggaamisestani) voin hyvin paljastaa, että riipus esittää tapparaa.
Olen aika ylpeä tästä ostoksestani, vaikka myönnän, että hetken ajan mielessäni häivähti myös epäilys. Kaupassa en ajatellut ollenkaan, että tappara voisi viitata myös erääseen urheiluseuraan. Sitten silmissäni häivähti kuva Kärppäuskollisista appivanhemmistani ja minun piti kiireesti tarkistaa, ettei minua nyt julistettaisi, pannaan. (Myyjä oli paketoinut korun tosi nätisti...) Luojan kiitos, selvisin! Lätkällä ja valitsemallani tapparalla, ei ollut toistensa kanssa mitään tekoa, huh! Joululahjaksi laitan kyllä jotain turvallista! Vaikka bokserit!Kerroinko jo, että minulla oli viikonloppuna kahdet pikkujoulut? Ne olivat molemmat ihan erilaiset, mutta silti tosi mukavat!
Kuten viimeviestini lopussa mainitsin, toisissa pikkujouluissa olin työnpuolesta. Kuvaajana. Se oli ihanan sosiaalista toimintaa ja meitä oli paikalla yhteensä 700. Kiertelin illan ihmisten joukossa, vitsailin ja napsin kuvia. Niskaan satoi imartelua, kehuja ja kysymyksiä. (Luulivatpa ammattikuvaajaksi!) Pomokin oli tyytyväinen!
 |
| Pikkujouluissa oli koomikko. Ei naurattanut! |
Jälkeenpäin olo oli uskomattoman onnellinen! Työnteosta tuli hyvä fiilis ja se loi tulevaisuuteen sellaista uskoa, että ehkä minusta on muuhunkin kuin olemaan vain sairauslomalla! Nytkin pitäisi itse asiassa käsitellä kuvia, mutta jauhetaan nyt ensin tämä asia. Eli eteenpäin!
Perjantain jälkeen tuli lauantai ja seuraavat pikkujoulut pidettiin rauhallisesti kotona. Meitä oli oman porukan lisäksi ala-asteikäinen veljentyttö, pappa ja papan naisystävä. Se, että seura koostuu pikkulapsista ja dementoituneista vanhuksista ei ehkä kuulosta kovin mukavalta, mutta meillä oli hauskaa joka tapauksessa!
Perjantain jälkeen tuli lauantai ja seuraavat pikkujoulut pidettiin rauhallisesti kotona. Meitä oli oman porukan lisäksi ala-asteikäinen veljentyttö, pappa ja papan naisystävä. Se, että seura koostuu pikkulapsista ja dementoituneista vanhuksista ei ehkä kuulosta kovin mukavalta, mutta meillä oli hauskaa joka tapauksessa!
En edes muista, milloin viimeksi olisin istunut ruokapöydässä syömässä päivällistä. Nyt otin vähän porkkana- ja lanttulaatikkoa, sekä rosollia ja rosollikastiketta! Lisäksi taisin syödä vieklä pari suklaata ja piparin. Ehkä. Olo ei ollut niin ahdistunut, että olisin ajatellut... Ja sehän on jo melkein normaalia käytöstä!
Paria oksennusta lukuunottamatta toimintani on ollut viime viikolla moitteetonta! Mummokin pistäytyi tänään kylässä ja kehui, miten minä näytän hyvältä. Ja olinhan minä iloinen: kaiken muun hyvän lisäksi, olimme selvinneet koirani kanssa koettelemuksesta nimeltä eläinlääkäri.
Remu-parka on tullut viimeisen vuoden aikana vanhaksi. Viimeisin oire on ollut tassupolojen armoton kivistys. Kävimme vilauttamassa kipeitä niveliä tänään lääkärissä ja kysymässä niiden lääkitsemisestä. Hoitona koetetaan neljää pistosta ja niiden antamisessa meillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko otusta olisi pitänyt kiikuttaa jatkuvasti lekurissa tai sitten piikitys täytyi tehdä kotioloissa.
Paria oksennusta lukuunottamatta toimintani on ollut viime viikolla moitteetonta! Mummokin pistäytyi tänään kylässä ja kehui, miten minä näytän hyvältä. Ja olinhan minä iloinen: kaiken muun hyvän lisäksi, olimme selvinneet koirani kanssa koettelemuksesta nimeltä eläinlääkäri.
Remu-parka on tullut viimeisen vuoden aikana vanhaksi. Viimeisin oire on ollut tassupolojen armoton kivistys. Kävimme vilauttamassa kipeitä niveliä tänään lääkärissä ja kysymässä niiden lääkitsemisestä. Hoitona koetetaan neljää pistosta ja niiden antamisessa meillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko otusta olisi pitänyt kiikuttaa jatkuvasti lekurissa tai sitten piikitys täytyi tehdä kotioloissa.
Vaikka lääkärimme on miellyttävä ja hyvännäköinen (jos olisin mies, haluaisin sellaiset käsivarret!), valitsin vaihtoehdoista jälkimmäisen.
Ensimmäinen pistos hoitui diabeetikon värähtämättömällä varmuudella. Oletan olleeni aika taitava, sillä vaikka vaarimme kiljuu yleensä jopa kynsiä leikatessa, niin neulaa se ei ehtinyt edes huomata. Vähänkö olen hyvä!
Ensimmäinen pistos hoitui diabeetikon värähtämättömällä varmuudella. Oletan olleeni aika taitava, sillä vaikka vaarimme kiljuu yleensä jopa kynsiä leikatessa, niin neulaa se ei ehtinyt edes huomata. Vähänkö olen hyvä!
Yleensä en perusta itsekehusta, mutta näin itsenäisyyspäivän alla se on ihan sallittua.. Mukavaa itseppäisyyspäivää kaikille Suomen kansalaisille! (Ja miksei myös muiden maiden edustajille!)
- Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti