Kun olin pieni, perjantai oli aina siivouspäivä. Nyt katson ympärilleni ja ajattelen, että perinteet ovat ihan yliarvostettuja. En siivoa. Tosin, en kyllä aio kärsiä tästä sotkustakaan, vaan vaihdan huonetta heti kun tämä päivitys on valmiina! Ennustan siis pikaista, kuvapainotteista postausta. Sorry.
Kerroin jo edellisessä viestissä, että kävin maanantaina ystäväni kanssa kirpputorilla. Yksin saan tapettua siellä vähintäänkin pari tuntia, mutta seurassa se on aivan mahdotonta. Rätit ja lumput on pengottava kunnolla, koska ne aarteet ovat jossain niiden seassa... Ja siihen menee, aikaa! Kaverit eivät ikinä jaksa odottaa, joten heidän seurassaan en enää syvenny tarjontaan. Kävelen pöytien ohi pysähtymättä ja mietin, milloin ottaisin uusinnan ihan omassa rauhassa.
En tiedä, miksi lähdin jaarittelemaan näin pitkästi, kun piti vain sanoa, etten löytänyt maanantain kirpparikierrokselta mitään. Otin kuitenkin kivan kuvan. Tai en tiedä, onko kuvakaan kiva, mutta ainakin huomio oli hyvä.. Ajatella, jos se olisi jäänyt tänä kokonaan vuonna tekemättä!
Kerroin jo edellisessä viestissä, että kävin maanantaina ystäväni kanssa kirpputorilla. Yksin saan tapettua siellä vähintäänkin pari tuntia, mutta seurassa se on aivan mahdotonta. Rätit ja lumput on pengottava kunnolla, koska ne aarteet ovat jossain niiden seassa... Ja siihen menee, aikaa! Kaverit eivät ikinä jaksa odottaa, joten heidän seurassaan en enää syvenny tarjontaan. Kävelen pöytien ohi pysähtymättä ja mietin, milloin ottaisin uusinnan ihan omassa rauhassa.
En tiedä, miksi lähdin jaarittelemaan näin pitkästi, kun piti vain sanoa, etten löytänyt maanantain kirpparikierrokselta mitään. Otin kuitenkin kivan kuvan. Tai en tiedä, onko kuvakaan kiva, mutta ainakin huomio oli hyvä.. Ajatella, jos se olisi jäänyt tänä kokonaan vuonna tekemättä!
Kirpparireissumme jälkeen olen alkanut havaita muitakin varmoja joulun merkkejä. Tänä aamuna kun heräsin, oli maa ihan, tai ainakin melkein, valkea. Onneksi ei ollut pakkasta, koska silloin auton ikkunat olisi pitänyt rapata ja olisin myöhästynyt terapiasta. (Nimimerkillä: Kannattaisiko lähtemään ajoissa?)
Terapiassa jatkettiin siihen, mihin viimeksi jäätiin. Puhuimme siitä, miten ajatuksista olisi aika siirtyä tekoihin ja millä tavalla sen saisi tapahtumaan. Sovittiin, että lähdetään liikkeelle helpommasta, eli oksentamisesta. Sen lopettaminen lienee helpompaa kuin syömisen lisääminen. Kotitehtäväni on nyt seurata käytöstäni ja koettaa haastaa itseäni: olla siis oksentamatta.
Pyöräytin illalla isälle pellillisen torttuja ja haukkasin sitten yhdestä nurkasta pienen palan. Yleensä juuri tuollainen pieni sortuminen johtaa siihen happopitoiseen kierteeseen, mutta tänään tuli taas todettua, että on muitakin vaihtoehtoja. Kuka idiootti nyt työntää päänsä vessanpönttöön yhden tortun nurkan takia? Minä? No en tänään ainakaan!
- Malla
Luin sun blogia ja voi että harmittaa. Oot noin mahtava persoona, mutta mitä susta tuleekaan vielä ku oot ravintoaineiden puutteessa: luut katkeaa, painut kasaan, välttämättömät rasvahapot puuttuu niin aivotoiminta ja ajatusten lennokkuus kärsii siitä. Mä söin sentään omegoita, mutta kyllähän se johti siihen että oon anoreksian jälkeen (vuoden kesti)ihan v'tun kauan saanu vetää kalaöljyä ja soijalesitiiniä että muisti, keksittymiskyky ja oma sarkastinen huumorintaju alkoi toimimaan... Ja vaikka kalkkitabletteja vedelly niin silti oon painunu kasaan...
VastaaPoistaKiitos kommentista, söin sen innoittamana (ja ilahduttamana!) hieman graavilohta! :D
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa siinä, mitä sanoit ravintoaineiden puutteesta. Pienikin lisäys ruokavaliossa tuntuu heti vireystilassa ja ajatuksissa. Jos nytkin käyn vähän hitaalla, niin on ollut niitäkin aikoja, jolloin pää on tuntunut vain odottavan ajatusta. Tiedän siis mistä puhut! ^^
Anoreksia on elämän haaskausta, yritän siis saada siitä kiinni vielä kun se on mahdollista! Ymmärsin, että menet hyvästä esimerkistä? :)