Tyhjäkäynnillä

Huh. Toivottavasti tämä oli viimeinen pyhäinpäivä vähään aikaan. Siitä päätellen, että olen elänyt sen jo kolmesti kahden viikon sisällä, kelloni ja kalenterini näyttävät jotain aivan muuta, kuin tämän valtakunnan aikaa. Päässäni taitaa lyödä muutenkin tyhjää: minulla ei ole mitään sanottavaa.

Itse asiassa päivittäminen on tuntunut voittamattomalta haasteelta koko viime viikon. Tokihan siellä olisi asiaa, mistä ammentaa: uudet lääkkeet ja hoitovälineet, kaupunkireissut ja kirpputori löydöt, kampaaja, poikaystävä, poikaystävän uusi kämppä… Mutta kun ei nappaa, niin ei nappaa! Ehkä kyse on sitten yleisestä ilmapiiristä. Kaikkia ahdistaa.

Äiti esimerkiksi päätti tänään, ettei poistu makuuhuoneesta mihinkään. Mitä nyt kävi välillä vessassa ja tupakalla. Se oli outo tilanne ja täytyy myöntää, että kyllä vähän syyllistää, kun tietää, että on itse osaltaan syypää.

Oikeastaan nyt kun ajattelen, niin äiti voisi kirjoittaa tätä blogia minun puolestani. Anorektikot osaavat ruikuttaa ja lähipiirin palsta voisi olla meille siksi ihan valaisevampaa luettavaa.

Googlasin. Peli on nimeltään Pyramidi-pasianssi!

Itse olen yrittänyt käyttäytyä ja olla esimerkillisesti hyvällä mielellä. Mitään en ole tosin saanut tehdyksi. Katsoin yhden elokuvan ja opettelin uuden pasianssin. Se on ihan mukava.

Oikeastaan voisin pelata vielä yhden erän, ennen kuin menen nukkumaan. Sitten minunkin kelloni alkaa varmaan osoittaa oikeaa aikaa.

- Malla