Huomenta!
Tänään on aivan erityinen perjantai, sillä olen päättänyt aloittaa kauan kaivatun blogini. En väitä, että kukaan muu olisi osannut odottaa tai toivoa kirjoituksiani, mutta itse olen ajatellut arkeni avaamista vuoden jos toisenkin. Jotenkin nämä ensimmäiset rivit vain tuntuvat aina yhtä vaikeilta!
Minulla on koneellani kymmeniä aloituksia, olen lukenut erilaisten blogien avauksia ja istunut näidenkin rivien edessä jo monta tuskaista tuntia, mutta kaikki se kertookin paljon minusta: siitä miten olen itseäni kohtaan ankara ja kontrolloiva ja kuinka kaikesta täytyy tehdä suorittamista.
Minulla on paljon sääntöjä ja periaatteita, kummallisia pakkoajatuksia, ratkaisemattomia arvoituksia ja piironginlaatikossa luurankoja. Olen diabeetikko, anorektikko ja ennen kaikkea nuori nainen!
Blogissa tarkoitukseni on käsitellä elämääni sen eri puolilta ja sellaisena kuin se on tullut minäkin päivänä koettua. Aikomukseni ei ole hukuttaa ketään angstiaallokkoon vaan käsitellä asioita joskin suorasti, niin myös keveästi. Toivoakseni joku saa tästä silloin iloa, samalla tavalla kuin minä lukemalla kohtalotovereiden ajatuksia.
Sanottakoot vielä, että blogissani en ihannoi anoreksiaa tai kannustaa ketään siihen kapsahtamaan. (Se on bitch koko tauti! Ja nimenomaan englanniksi, vaikka ei narttu näin suomalaisittainkaan väärältä kuulosta.) En myöskään aio esittää elämääni lukuina: kiloina tai kaloreina. Sillä yritän suojella itseäni sekä mahdollisia lukijoitani. Anoreksia on jatkuvaa kilpailua, enkä minä tahdo vertailla tai olla vertailukohtana.
Tällä hetkellä tahdon vain mukavia päiviä ja mielenkiintoisia kirjoitushetkiä, sekä sen täydellisen ihanan ulkoasun, jota tämän ensimmäisen postauksen jälkeen on vihdoin lupa alkaa ajatella! Hih, hei ja hei hei!
Kiherryksin ja värikylläisin terveisin,
Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti