”Kuka tahansa korkeat korot alun perin keksikin, kaikki naiset ovat hänelle paljon velkaa.”
– Marilyn Monroe
– Marilyn Monroe
Olen ajatellut, että onnen oikotiellä kuljetaan varmasti koroilla. Se tunne, kun vedät uudet saappaat jalkaasi ja tiedät näyttäväsi niissä hyvältä! Ihana.
Pukeudutko korkoihin ylpeydellä vai syntyykö ylpeys vasta korkojen päällä, ihan sama. Korot ovat yhtä kuin asenne: hyvä ryhti ja varma askel. Niissä olo tuntuu naiselliselta ja jopa kiire näyttää kauniilta! Kysy vaikka elokuva-ohjaajilta!
Melkein kaikkiin action-elokuviin on kirjoitettu sama kohtaus. Tapahtumapaikkana on pimeä satama, jossa sävähdyttävän kaunis sankaritar pakenee tai ajaa takaa vaarallista rikollista. Naisella on AINA jalassaan korkokengät ja ääniryhmä on tehnyt hyvää työtä, että ne myös kuuluvat!
Romanttisissa komedioissa sataman voi korvata terminaalilla ja rikollisen osan saa rakastaja. Sama voi soveltaa niin draamassa kuin trillerissä ja genren voi päätellä sitten kenkien väristä!
Minusta kertovassa leffassa kengät olisivat nahkaiset ja ihan uudet. Sellaiset samanlaiset jotka ostin lauantaina, kun kävimme äidin kanssa pitkästä aikaa kaupungilla. En ole varmaan koskaan ostanut yhtä kauniita ja kalliita saappaita!
Yleensä kenkien ostaminen on minulle yhtä tuskaa ja vaikka kaupat ovat elementtini, ostosten teko ei ole mikään vahvuuteni (visukinttu). Luulenkin, että apunani oli nyt jokin korkeampi voima, suuri naisellisuus tai joku vastaava naisellinen tietoisuus. Siinä ajassa (5min) ja minun luonteella kyse ei voinut olla kuin johdatuksesta. Tai ehkä sittenkin luvasta antaa itselle lahja!
Välillä on terveellistä olla turhamainen! Se ajatellaan yleensä paheena, mutta on kyllä joskus ihan oikeutettua. Oikeastaan olisi hauska oikeuttaa itsensä kokonaisella kenkäkokoelmalla! En keksi enää juuri mitään sen pinnallisempaa ja kyllä pinnallisuuttakin tarvitaan. Ilman pinnallista ajattelua nykytalous romahtaisi ja mitä siitä seuraisi… Se menee jo ihan ohi aiheestani.
Jatketaan jostain toisesta ja toisella kerralla!
Melkein kaikkiin action-elokuviin on kirjoitettu sama kohtaus. Tapahtumapaikkana on pimeä satama, jossa sävähdyttävän kaunis sankaritar pakenee tai ajaa takaa vaarallista rikollista. Naisella on AINA jalassaan korkokengät ja ääniryhmä on tehnyt hyvää työtä, että ne myös kuuluvat!
Romanttisissa komedioissa sataman voi korvata terminaalilla ja rikollisen osan saa rakastaja. Sama voi soveltaa niin draamassa kuin trillerissä ja genren voi päätellä sitten kenkien väristä!
Minusta kertovassa leffassa kengät olisivat nahkaiset ja ihan uudet. Sellaiset samanlaiset jotka ostin lauantaina, kun kävimme äidin kanssa pitkästä aikaa kaupungilla. En ole varmaan koskaan ostanut yhtä kauniita ja kalliita saappaita!
Yleensä kenkien ostaminen on minulle yhtä tuskaa ja vaikka kaupat ovat elementtini, ostosten teko ei ole mikään vahvuuteni (visukinttu). Luulenkin, että apunani oli nyt jokin korkeampi voima, suuri naisellisuus tai joku vastaava naisellinen tietoisuus. Siinä ajassa (5min) ja minun luonteella kyse ei voinut olla kuin johdatuksesta. Tai ehkä sittenkin luvasta antaa itselle lahja!
Välillä on terveellistä olla turhamainen! Se ajatellaan yleensä paheena, mutta on kyllä joskus ihan oikeutettua. Oikeastaan olisi hauska oikeuttaa itsensä kokonaisella kenkäkokoelmalla! En keksi enää juuri mitään sen pinnallisempaa ja kyllä pinnallisuuttakin tarvitaan. Ilman pinnallista ajattelua nykytalous romahtaisi ja mitä siitä seuraisi… Se menee jo ihan ohi aiheestani. Jatketaan jostain toisesta ja toisella kerralla!
- Malla
Tsemppiä sulle ja kiitos blogistasi!
VastaaPoistaTerv. ohikulkija-Jossu
Kiitos sinulle ja tule taas moikkaamaan! :)
VastaaPoista