Olipa mukava viikonloppu, eikä uuden alkukaan huono ollut! Mietin vain, että mihin se kaikki aika katosi? Liekö mennyt samaan paikkaan, minne voimatkin. Nyt nimittäin väsyttää ja ihan kunnolla. Tarkoitan sellaisella unettavalla tavalla. Positiivisesti.
Yleensä torkun suurimman osan ajastani sohvalla, mutta nyt perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina ei ole tullut silmiä paljoa ummistettua. Energinen ja iloinen olo on jotain niin ihanaa, ettei sitä vain voi heittää hukkaan! Tähän joku voisi tietysti sanoa, ettei koneella istuminen ole muuta kuin ajanhaaskausta, mutta niin tai näin, ei kaduta!
Yleensä torkun suurimman osan ajastani sohvalla, mutta nyt perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina ei ole tullut silmiä paljoa ummistettua. Energinen ja iloinen olo on jotain niin ihanaa, ettei sitä vain voi heittää hukkaan! Tähän joku voisi tietysti sanoa, ettei koneella istuminen ole muuta kuin ajanhaaskausta, mutta niin tai näin, ei kaduta!
Olen siis istunut koneella kirjoittamassa ja muokkaamassa blogia ja silloin kun ajatukset eivät ole olleet blogissa, niin sitten mesekeskustelussa. Lopulta kaksi ja puoli vuorokautta netissä alkoivat kuitenkin tuntua vähän säälittävältä ja päätin lähteä käymään poikaystävällä. Heräsin sieltä maanantai-aamuna niska jumissa ja täysissä pukeissa. Kuitenkin onnellisena. Onhan yöpyminen ilman hammasharjaa ja pyjamaa täysin spontaania toimintaa!
Normaalisti olen kyllästymiseen asti kaavamainen ja siksi on vain terveellistä huomata, ettei suunnittelemattomuuskaan satuta. Anorektikon elämä on täynnä sääntöjä ja rutiineja. Minä esimerkiksi syön AINA samalla tavalla ja samoja asioita. Jos jääkaapissa ei ole salaattia ja tuorekurkkua niin päiväni on pilalla. Tai ainakaan silloin ei tarvitse haaveilla ruoasta. Sama pätee vieraillessa.
Jos lähden käymään jossakin ja yövyn poissa kotoa, minulla on aina omat rehut mukana. Tiedän, että jos poikkean tavanomaisesta ja jätän jonkun aterioista välistä, niin tulen toistamaan sen todennäköisesti seuraavanakin päivänä. Mietin sitä riskiä, kun jäin Valtterille yöksi. (Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, Valtteri on siis mainittu poikaystäväni.) En ollut osannut varautunut eväillä ja epäilin, että syömättömyydestä voisi seurata uusia tottumuksia. Päätin asennoitua mahdollisuuteen oikealla tavalla.
Normaalisti olen kyllästymiseen asti kaavamainen ja siksi on vain terveellistä huomata, ettei suunnittelemattomuuskaan satuta. Anorektikon elämä on täynnä sääntöjä ja rutiineja. Minä esimerkiksi syön AINA samalla tavalla ja samoja asioita. Jos jääkaapissa ei ole salaattia ja tuorekurkkua niin päiväni on pilalla. Tai ainakaan silloin ei tarvitse haaveilla ruoasta. Sama pätee vieraillessa.
Jos lähden käymään jossakin ja yövyn poissa kotoa, minulla on aina omat rehut mukana. Tiedän, että jos poikkean tavanomaisesta ja jätän jonkun aterioista välistä, niin tulen toistamaan sen todennäköisesti seuraavanakin päivänä. Mietin sitä riskiä, kun jäin Valtterille yöksi. (Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, Valtteri on siis mainittu poikaystäväni.) En ollut osannut varautunut eväillä ja epäilin, että syömättömyydestä voisi seurata uusia tottumuksia. Päätin asennoitua mahdollisuuteen oikealla tavalla.
Lopputulos: maanantai meni hienosti ja söin kotona taas tavallisesti. Tänään, tiistaina piti vähän tapella, mutta selvisin siitäkin voittajana. Olo on ihan mukava ja koska päiväksi on menoa, saan pidettyä ajatukseni näppärästi poissa syödystä aamupalasta. Aktiviteetti auttaa aina!
Menosta puheen ollen, nyt on aika sammuttaa kone ja lähteä laittamaan hiuksia. Laukkukin pitää pakata ja auto tankata. Tässähän tulee kohta kiire!
Menosta puheen ollen, nyt on aika sammuttaa kone ja lähteä laittamaan hiuksia. Laukkukin pitää pakata ja auto tankata. Tässähän tulee kohta kiire!
Mukavaa viikonalkua ja olkaa ihmiset aktiivisia!
Malla
Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti